Jos luonto olisikin yksinkertainen. Simppelimpi kuin taviksen aivot. Kenenkään ei tarvitsisi tapella, edes ilmastonmuutoksesta.

Kun jäätiköntutkimiseen erikoistunut jäätikkötutkija sanoo, että meillä ei ole tarpeeksi tietoa voidaksemme arvioida, oliko ilmastonmuutoksella vaikutusta jäätikön lohkeamiseen, riemastuu puoli maailmaa. Jes, mikä lausunto. Sehän sanoi, ettei ilmastonmuutos vaikuttanut siihen. Sitähän mä oon aina sanonut. Luonnollista kehitystä, niinhän se tutkija sanoi.

Toisella puolella, vastapäätä tappelukukkojen rintamaa seisova kirjava kana herää pörhäyttämään siipiään niin että höyhenpeite pöllähtää. Mitä! Hölmöt! Totta kai vaikutti. Se luonnollinen kehitys, joka jäätiköitä lohkoo, johtuu ilmaston lämpenemisestä. SINUN autosi pakokaasuista ja syömäsi ulkofileepihvin eläessään tuhnuttelemasta metaanista. Usko ja häpeä!

Sou? kysyy kukkojen kirkuvanvärinen armeija ylimielisesti. Meillä on tässä jyviä pahnujen keskellä ja me nokitaan nyt niitä, eikä meidän onnelliseen kukkoiluun tässä kanalassa mitään vaikuta vaikka joku jäävuori jossain lohkeaisikin. Eiköhän se kohta sula sinne mereen. Nokka soukemmalle tai saat räpistellä muualle munimaan.

Kotkotkotkot! kiljuu kirjava kana. Sulaisikin! Mutta se voi jäädä vuosikymmeniksi sinne lillumaan ja sotkea merivirtoja ja vaikka mitä! Ja meille tulee entistäkin kylmempiä talvia kun se jäähdyttää golfvirran! Eikä se ole ainoa lohkare! Se "luonnollinen kehitys" tarkoittaa sitä, että jäätiköt murenevat yksi kerrallaan etelästä ja pohjoisesta ja vuortenhuipuilta, ja niistä maista loppuu juomavesi jotka ovat saaneet vetensä vuorten jäätiköiltä, Pakistanista ja Intiasta ja Etelä-Amerikan Andien juurelta. Ihmisiä kuolee janoon ja sotia syttyy! Maailmanrauha menee! Kettu hyökkää meidänkin kanalaan!

No nyt se sekos, sanovat kukot ja katsovat säälivästi toisiaan. Eikös se huoli ollut tähän asti liian lämpimät talvet eikä kylmät. Jos joku jättimäinen jääpala nyt ratkaisee ilmaston lämpenemisen täällä pohjolan perällä niin sehän on vain hyvä, vai kuinka? Ja mitä se höpisee vuoristoista? Ei kai kukaan nyt jäätä juo? Vedeksihän se täytyy sulattaa kuitenkin ennen kuin sitä voi juoda; säästyy energiaa niissäkin köyhissä maissa, kun itsestään sulaa. Ja kettu, vanha kuoma, ei kai sitä nyt tähän sotketa? Kettuhan voi juoda Saimaasta suoraan. Ja meillähän on vettä vaikka muille jakaa, kun isäntä aina aamuisin kaataa kupin täyteen vettä. Meidän ei tarvitse vedestä sotia. Kunhan ei kukaan meidän kupille tule.

Siinäpä se, tuhahtaa kirjava kana, ja vetäytyy nurkkaansa munimaan. Siinäpä se.

---

Melkein viisitoista vuotta sitten istuttiin maantiedon tunnilla, joukko isokorvaisia ja pitkänenäisiä varhaisteinejä finneineen ja hikisinen kainaloineen, ja luettiin peruskoulun oppikirjasta, että vuonna 2050 suomi on Lahtea myöten veden alla, jos kasvihuoneilmiö nykyisellä tahdilla jatkuu. Kotona sitten keskusteltiin vanhempien kanssa, edellisen sukupolven, joka osasi suhteuttaa tämän "nykytutkimuksen" pitkään elämänkokemukseensa. Ei syytä huoleen, aina eri aikoina huolestutaan eri asioista, tämä kasvihuoneilmiö on nyt uusi juttu, mutta kyllä siihen ratkaisu keksitään tai huomataan ajan kanssa että ei se ihan niin ollutkaan. Aina tulee uusia tutkimuksia ja niiden valossa ne asiat taas alkavat näyttää erilaisilta. Ei hätää. Suomi on rikas maa eikä pääkaupunkiseudun anneta veden alle jäädä.

Samoin luettiin siitä että vesi ei riitä, siitä luettiin jo aikaisemmin; ala-asteella melkein kaksi vuosikymmentä sitten oli jo ne karmaisevat käyrät eksponentiaalisesta väestökehityksestä nähtävillä, ja ennusteet siitä, että seuraava maailmansota käydään puhtaasta vedestä. Pienet kymmenvuotiaat silmät pyöreinä imivät tyhjään tauluunsa tiedonjyväsiä, jotka vastuuntuntoiset vanhemmat illalla kotona järkkymättömällä elämänkokemuksellaan jauhoivat murusiksi. Lapsen päähän ne muruset kuitenkin jäivät. Ja ajatuksen kalpea aavistus siitä, että on asioita, jotka väistämättä ajavat edellisen sukupolven pysäkistä ohi.

Vuodet kuluivat ja kasvihuoneilmiö vaihtoi nimensä ilmastonmuutokseksi. Tuli uusia tutkimuksia, ja asiat alkoivat kuin alkoivatkin näyttää erilaisilta. "Kasvihuoneilmiö" ei jatkunut silloisella tahdilla. Se kiihtyi. Ilmastonmuutos alkoi ruokkia itseään tavalla jonka voisi nykyisellään diagnosoida ahmimishäiriöksi. Ahmimishäiriö johtaa bulimiaan. Oksennuskohtaukset pyyhkivät rannikkokaupunkeja mennessään säännöllisen epäsäännöllisesti:  Phuket, New Orleans, Haiti... Ilmastonmuutoksen rasvaripulista joutuvat kärsimään muutkin kuin merenrannat: Kreikan maastopalot, Pakistanin maanjäristykset, Yhdysvaltain vesipula... 

Ajattelin lapsena, että en uskaltaisi asua San Fransiscossa. Silti sinne rakennetaan pilvenpiirtäjiä. Ja Helsinkiin kerrostaloja.

Sitä, minkä tutkijat (ja lapset) ovat tienneet jo vuosikymmeniä, ei raha usko vieläkään. Bisnesmaailma ei elä tutkimuksista, se elää ahneudesta. Ahneus ei tunne vuotta 2050. Se on aivan liian kaukainen ajankohta kiinnostaakseen. Bisnesmaailmaa kiinnostaa seuraava vuosineljännes, ja se, kuinka siitä saa tahkottua irti mahdollisimman suuret voitot.