Kalasoppa karpeista ja hiilareista

 

Hyvät naiset ja hiilarit! Suomalaisiin on iskenyt ruokavaliovillitys. 

Tai ainakin se on iskenyt mediaan. Lehdet pursuavat mitä eksoottisimpia dieettejä ja niiden kyytipoikana liikuntaharrastuksia, joiden yhteydessä pitää erikseen kertoa, että ne ovat liikuntaa. On tanssia ja taistelulajia, naurujoogaa ja Method Putkistoa ja jos jonkinlaista kotiinmyytävää vempainta ja härveliä, joiden avulla pitäisi selluliitin ruveta häviämään, syvien poikittaisten vatsalihasten löytymään ja elämänlaadun kaikkinensa kohenemaan. 

Ruokapuolella päivän sana on hiilarit. Lauma ystäviäni on lähimenneisyydessä vaihtanut lajinimikkeensä karpiksi. Karppi (lat. low-carbonatus hurahdus) on nisäkäs, jolla on viha-rakkaussuhde hiilihydraatteihin. Viha-, koska ne lihottavat ja rakkaus-, koska niiden pakkomielteisen vahtaamisen kautta on jälleen löytynyt kauan sitten kadotettu mielenkiinto arkipäiväiseen kokkaukseen. Ilmiössä sinänsä ei olisi mitään uutta eikä yllättävää, ellei tartunnan saaneiden joukossa olisi tällä kertaa niin paljon myös miehiä. 

Minäkin olen hiilihydraattitietoinen. Luin nimittäin aihetta käsittelevät artikkelit Pirkka- ja Yhteishyvä -lehdistä joskus vuonna 2007 tai -08. En siksi, että olisin ollut kiinnostunut hiilihydraateista. Vaan siksi, että yhtä aikaa postiluukkuun kolahtaneiden lehtien käsitys hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta oli kiinnostavan erilainen. Herkkäuskoisempi olisi voinut hämmentyä. Loput saivat ilmaista naurujoogaa. Jos ymmärsivät joogata. 

S-yhtymän sanoma oli, että hiilihydraatteja ei tule syödä. Siis perunaa, pastaa, riisiä ja viljoja. Lisätä tuli runsasproteiinisia ruoka-aineita kuten lihaa ja kananmunaa. Energiasta enintään 11% saisi tulla hiilareista. Lehden mukaan low-carbonatus hurahdus oli saavuttanut suurta suosiota, sekä osoittautunut kaikkinaisessa elämänparannuksessa tehokkaaksi. 

K-yhtymän sanoma oli, että hiilihydraatteja tuli syödä. Siis perunaa, pastaa, riisiä ja viljoja. Vähentää tuli runsasproteiinisia ruoka-aineita kuten lihaa ja kananmunia. Kovaksikeitetty ravitsemusterapeutti saarnasi, että vähintään 50% energiasta tulisi saada hiilareista. Muuten tulee suolistolle kuituja ikävä. 

Ota siitä sitten selvä. Olen pari-kolme vuotta yrittänyt tarkkailla, kummat ovat hoikempia, Plussa- vai Bonusasiakkaat. En ole saanut muuta tolkkua kuin että mitä pidemmät kassajonot, sitä laihemmat hymyt, ja että mammuttimarkkinoilla näkee mammutteja. 

Niille, joiden mielestä karppi on kala, on muitakin vaihtoehtoja. Ei tarvitse kuin valita: ollakko kasvis, luomu, reilu, elävän ravinnon harrastaja (ei tarkoita kissapedoksi ryhtymistä), sokeririippuvainen (tästä kerrottiin muistaakseni Posti-lehdessä: idea oli, että sokeri korvattiin voilla, painoa lähti ja masennuskin samoin tein), kytätäkö patentoituja Pisteitä, syödäkö päivässä kerran vai kuusi, vaihtaako voi Beceliin vai toisinpäin. Muuan ravitsemustieteilijä valisti taannoin, että kaikkea, missä lukee KEVYT, pitäisi välttää. 

Miksi se sitten on näin monimutkaista? Siksi, että oikeasti jokainen tietää, miten laihdutaan. Sen unohtamiseen tarvitaan kaikki maailman ravintoneuvojat, -terapeutit, -lehdet, -lisät, -kurssit, -borssit ja kaalikeitot.

Sehän on niin kertakaikkisen kismittävää lähteä lenkille koleaan tihkuun tai purevaan pakkaseen, kun vaihtoehtona on lösähtäminen sohvatyynyjen sekaan sipsipussin kera. Tai kirjoittaa kauppalappuun keittojuureksia ja parsakaalia, kun mieli tekisi vasikkafondilla maustettua sikanautajauhelihalasagnea, jonka kaikissa kolmessa kerroksessa on eri juustoa.