Jospa Ranska halusikin vain kestävän ratkaisun pakolaisongelmaan. Länsimaista unelmaa etsivät idän pakolaiset tuskin palavat halusta rantautua maahan, jossa joutuvat kokemaan vainoa muslimiutensa tähden?

Pikemminkin vaikuttaa, että Eurooppalainen identiteetti humanistisuudessaan ja maallistuneisuudessaan on ohittamassa erästä tärkeää rajalinjaa. Ranskalaisessa lausunnossa todettiin, että uskonnonvapauden turvaamiseksi on pyrittävä valtion täydelliseen uskonnottomuuteen. Lause on suorapuheinen todistus siitä, että uskonnonvapauden käsitteen tilalle on hitaasti mutta vääjäämättömästi tulossa yleisesti hyväksytty opinkappale kaikkien uskontojen tarpeettomuudesta.

Myös suomessa asenteet uskonnollisia vähemmistöjä ja jopa luterilaisia ryhmittymiä kohtaan kovenevat jatkuvasti. Julkisessa keskustelussa uskonnot näyttävät lähinnä kahleilta ja uskonnollisten ryhmien jäsenet huijauksen uhreilta, jotka tulisi pelastaa vapauteen ja onnelliseen, maalliseen elämään. Kehitys on historian perusteella ollut ennustettavissa, eikä Ranska ole ensimmäinen valtio, joka aloittaa kansalaistensa maallistamisen lain voimin. Esimerkkeinä mieleen juolahtavat entinen Neuvostoliitto sekä nykyinen kommunistinen Kiina. Kummankin valtion kansalaisten vapauden ja onnellisuuden saattaa jokainen itse arvioida.

Uskoakseni eurooppalainen oikeuskäsitys on sentään niin kehittynyt, ettei moisia kauhuskenaarioita tarvitse pohtia saati pelätä. Ehkä historiaan on kuitenkin toisinaan hyödyllistä kurkistaa ja ottaa oppia toisten tekemistä virheistä. Sitä toivovat varmasti ainakin kaikki uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvat.